Konsernimme hallituksella on perinteenä hiljentyä kerran tai kaksi vuodessa miettimään tulevaisuuden strategioita. Retriittipaikaksi valitaan jokin syrjäinen mökki tai muu houkutusvapaa alue. Juomat ja ruuat ladataan jääkaappiin, videotykki viritetään ja tajunnanvirtaa aletaan yhdessä jäsentää toimenpide- ja idealistoiksi.

Toimivaa, mutta hyvin raskasta. Vaikka tunnemme toisemme (tai ehkä juuri siksi) yhteisen sävelen löytäminen kestää. Jokainen haluaa myydä aluksi omaa asiaansa ja toiset meistä tekevät sen määrätietoisemmin kuin muut. Tosin silkasta harmoniasta harvoin syntyy mitään uutta. Välillä äänenpainot jyrkkenevät, välillä draama laukeaa huonolla vitsillä.

Lopputulos on kuitenkin hyvin ilmaa puhdistava. Jos hellekausi käy painostavaksi, ukkonen raikastaa sen. Meille ukkosenjohdattimina toimivat nämä yhteiset päivät. Jäynät lentävät hampaidenvälistä kohti kollegaa joskus voimalla, joka saa Big Brotherin näyttämään lastenelokuvalta.

Lopputulos on tärkein. Nyt asiat on taas sanottu. Seuraavaksi ne pitää tehdä.
 

Kirjoittanut juuso.enala 21.11.2009

0 kommenttia