Matkailu avartaa. Kävin Sisiliassa hyvän ystäväni Francon perheen luona. Neljässä päivässä näin upeaa historiaa, nautin mahtavasta ruuasta ja poikkeuksellisesta vieraanvaraisuudesta. Hiiligrillattu miekkakala löi melkein laudalta ikisuosikkini grillatun sammen.

Lensin Sisiliaan Kööpenhaminan ja Rooman kautta ja kuinka ollakaan matkalaukut jäivät Köpikseen. Catanian kentän superystävällinen virkailijatar näki päätteeltään heti, että laukut ovat Tanskassa, tulevat sieltä seuraavalla koneella Rooman kautta Sisiliaan ja ovat Teillä huomenna aamulla. Kännykkään tuli seuraavan vuorokauden aikana kolme viestiä, joissa kerrottiin väliaikatietoja laukkujen liikkeistä ja ne odottivat minua majapaikassa luvattuna aikana. Hienoa palvelua.

Paluumatkalla lensin kotiin Rooman ja Münchenin kautta ja kuinka ollakaan matkatavarat jäivät matkalle. Helsinki-Vantaan tulopalveluiden - luvalla sanoen elämään väsynyt  - virkailija sanoi, että italialaisten kanssa nyt on aina tällaista ja että turha odottaa laukkuja lähimmän viikon aikana. ”Pitää soitella varmaan loppuviikolla ja sanoa, että voisitteko laittaa laukut tulemaan.” Tietotekniikan ja kännyköiden luvatussa maassa en saanut ensimmäistäkään viestiä laukkujen liikkeistä. Piti soittaa neljä kertaa ja kysellä. Laukut saapuivat kolmen päivän päästä. Merkille pantavaa oli, että laukut olivat jääneet kyydistä Münchenissä, eivät Roomassa.

Että mikä tässä matkailussa sitten oli avartavaa? Me suomalaiset aina pidämme itseämme tehokkaina: Suomessa kaikki toimii. Emme ole turhanpuhujia, mutta tehokkaita olemme. Italialaiset nyt elävät suurella sydämellä, mutta eihän siellä mikään toimi. Tälläkin kertaa stereotypia oli vailla pohjaa. Italia - Suomi: 2-0. Grazie mille.

Kirjoittanut Juuso Enala 7.9.2008

1 kommentti