HS.fi kirjoitti tänään Vampire Weekendin nousseen yllättäen Yhdysvaltojen myydyimmäksi yhtyeeksi. Uutisen aiheuttama ilahtuminen muuttui nopeasti ärsyyntymiseksi.

Ilahduin siitä, että olin jo pari vuotta sitten löytänyt yhtyeen, joka teki nyt ennustamani läpimurron. Sitten minua alkoi jurppia. Fanittamani yhtye kääntyi yhdessä yössä valtavirraksi. Kaltaiseni jalokalan pitää puskea aina virtaa vastaan.

Pari vuotta sitten pakkokuuntelutin ensimmäistä Vampire-levyäni monille ystävilleni. Ja sainkin monta heistä innostumaan. Mutta nyt kun viesti on selkeästi mennyt läpi, voin unohtaa vampyyrit ja etsiä jotakin uutta. Vai voinko? Huononeeko yhtye siitä, että siitä tulee suosittu?

Saman haasteen parissa kamppailen työelämässä. Uusille tuotteille ja palveluille etsitään monesti aluksi tosifanien ydinryhmää, jonka uskotaan ja toivotaan kertovan hyvästä löydöstään ystävilleen. Pyritään luomaan lumipalloefekti. Tärkeintä on kuitenkin uusien käyttäjien hurmaamisen lisäksi pitää huolta varhaisista omaksujista. Jos pallon sydän sulaa, koko ilmiöstä tulee ontto.

Varhaiset omaksujat ovat helmiä brändin rakentajalle.
 

Kirjoittanut juuso.enala 23.1.2010

0 kommenttia