Olen viettänyt käytännössä koko aikuisikäni mainostoimistossa. Suuri osa työkavereistani on pysynyt samoina, samoin asiakkaista. Molempia on toki tullut vuosien varrella lisää. Olen jämähtänyt samaan työhön ja samaan kaupunkiin, vaikka haasteita olisi ollut tarjolla muillakin aloilla ja muissakin kaupungeissa. Ulkoisesti mikään ei tunnu muuttuneen, mutta pinnan alla mannerlaattani ovat järkkyneet.

Nuorempana olin parhaimmillani otsikoissa. Viime vuosina olen siirtynyt pitkän proosan kirjoittajaksi. Copywriterista on tullut toimittaja. Kiteyttäminen on muuttunut taustoittamiseksi. Kiteyttääkään ei voi tuntematta isoa kuvaa, mutta toimittajan työssä juttujen taustoittaminen on vienyt minut sinne, minne mainosmiehenä en olisi lähtenyt. Olen ajautunut monesti näennäisille sivupoluille, joilta olen löytänyt aivan uusia reittejä edetä.

Toimittajana minulla on mahdollisuus tutkia maailmaa ehkä mainosmiestä avarakatseisemmin. Mutta mikä parasta, voin käyttää kirjoittaessani enemmän omaa ääntäni. Vaikka puhdas mainostoimistotyökin on hyvin yleissivistävää ja opettavaa, toimittajana olen päässyt tapaamaan ihmisiä, joita en olisi muuten kohdannut.

Kirjoitan pääasiassa konsernimme tuottamiin sidosryhmälehtiin. Niissä on luonnollisesti tapana kirjoittaa paljon onnistumisista. Viime viikkoina olen haastatellut puolta tusinaa oman alansa onnistujaa urheilijoista yritysjohtajiin ja kirkonmiehiin. Heitä kaikkia on yhdistänyt yksi tekijä: usko omaan tekemiseen. Uskallus tehdä kauskantoisia strategisia valintoja. Tehtyä valintaa on kaikilla seurannut entistä lujempi työnteko. Kun suunta on päätetty, on taas ollut aika kääriä hihat ja tarttua lapioon.

Haastateltavani ovat näyttäneet osaltaan toteen kiinalaisen mestarin
Sun Tzun viisauden: ”Strategia ilman taktiikkaa on hitain tie voittoon. Taktiikka ilman strategiaa on se ääni, joka kuuluu juuri ennen tappiota”
 

Kirjoittanut juuso.enala 1.2.2010

2 kommenttia