Olen selvinnyt parikymmentä vuotta mainostoimistossa täyttämättä tuntiraportteja. Miksi aloitinkaan niiden täyttämisen nyt?

Olen markkinointiviestinnän sekatyömies: kirjoittaja, projektipäällikkö, planner. Tai niin luulin olevani. Nyt kun olen kirjoittanut pari kuukautta päiväkirjaa tekemistäni töistä, olen huomannut olevani yksityisyrittäjä isossa organisaatiossa. Olen kuin itseohjautuva ohjus. Etsiydyn uusien haasteiden pariin. Myyn omaa ja työkavereitteni työpanosta. Valtaosa ajasta menee suunnittelun sijasta myymiseen, vaikkei sitä niin mieltäisikään.

Vappuaattona meillä oli ystäviä viettämässä iltaa. Tarjosimme heille pääruuaksi Janssonin kiusausta. Ruuan laittaminen vei puolisen tuntia. Ainesten hakemiseen, reseptin valitsemiseen, kattaukseen ja siivoamiseen meni moninkertainen aika. Mäkihyppääjän suoritus on ohi sekunneissa. Matka suurmäen huipulle vie kuitenkin vuosia.

Liike-elämä on tuloshakuisempaa kuin koskaan. Tulosten saavuttaminen vaatii ammattitaitoa. Ammattitaidon hankkiminen vie aikaa. Joka kvartaali pitäisi hypätä pidemmälle. Samalla pitäisi pystyä nauttimaan siitä mitä tekee. Yhtälö tuntuu joskus mahdottomalta. Pelaa siinä nyt rennosti, jos rystyset ovat valkeina mailan puristamisesta.

Menestys on joukkuelaji. Joukkue koostuu yksilöistä. Joskus terveelle itsekkyydelle tulee antaa oikeus mennä ryhmän edun edelle. Se on pidemmän päälle myös joukkueen etu.

Kun raportoit, pidä huolta, että olet muistanut antaa tunnin myös itsellesi.
 

Kirjoittanut juuso.enala 3.5.2010

0 kommenttia