Jos joskus vielä pelaan "En ole koskaan" –leikkiä, pitää muistaa sanoa, etten ole koskaan pelannut Tetristä. Tietyt tahot aina haluavat pelata "En ole koskaata" kanssani, sillä aivoni ovat jotenkin vinksahtaneet. En koskaan ymmärrä pelin yksinkertaista perusperiaatetta. Muilla on hauskaa kustannuksellani. Nauran mukana.

Olen katsonut vierestä kun Tetriksessä laitetaan pinoon ja jonoon palikoita. Myöhemmin olen huomannut, että liike-elämässä pelataan Tetriksen business-versiota. Kadehdin ihmisiä, joilla on sisäänrakennettu prosessinhallinta. Ihmisiä, jotka osaavat järjestää asiat päässään loogiseen järjestykseen ja vielä presentoida ajatuksensa selkokielisesti muille.

Tällä viikolla olen puolivakavissani miettinyt elämässä tekemiäni valintoja. Oliko markkinoinnin valinta pääaineeksi aikanaan liian helppo ratkaisu? Millaista elämää eläisin vaikka KHT-tilintarkastajana? Tilkkarit ovat taatusti pelanneet Tetristä. Niin hyvin he osaavat tehdä monimutkaisista asioista selkeitä ja aukottomia kokonaisuuksia.

Jäin jossakin kriittisessä kehitysvaiheessa pikkupojan tasolle. Muistan, kun vuosia sitten poikani pelasivat jalkapalloa nappulaturnauksessa ja kentän ohi ajoi juna. Yhdeksän kymmenestä pojasta keskeytti pelin ja katsoi ihmeissään ohi kiitävää junaa.

Kun muut vanhemmat nauroivat lastensa keskittymiskyvylle, minä jäin tuijottamaan kaihoisasti viimeisen vaunun perään.

Kirjoittanut juuso.enala 11.3.2010

0 kommenttia