EVAn tuore arvo- ja asennetutkimus ei yllättänyt minua. Olen noukkinut rusinoita pullamössösukupolvesta jo vuosia. Vuosituhannen vaihde oli vielä kulta-aikaa. Sattumia löytyy joka vuosi entistä vähemmän.

“Suomalaiset eivät ole valmiita tekemään nykyistä enemmän töitä. Vaikka valtaosa töissä olevista onkin tyytyväinen työhönsä, vapaa-aikaa toivotaan lisää. Vapaa-ajan arvostus on korostetun suurta nuoremmilla ikäryhmillä, joille työ myös merkitsee kaikilla tavoilla mitattuna vähemmän kuin vanhemmalle väestönosalle.”

En lähtisi syyttämään tästä EVAn ilmiselvästä tutkimustuloksesta nuoria. Löydän syylliseen peiliin katsomalla. Olemme välittäneet omille lapsillemme vääristyneen kuvan työnteosta. Olemme paahtaneet rahanhimossamme sata lasissa ja kun yhteinen perheloma on koittanut, vanhemmat ovat olleet liian stressaantuneita viettääkseen laatuaikaa teiniensä kanssa.

Parikymppiset ovat niin lamaantuneita työuran edessä, että nuoruuden edessä nöyrä Osku Pajamäki heitti eilen Huomenta Suomessa makuulleen heidän edessään:

"Esimerkiksi nyt 20-vuotiaille nuorille luvattaisiin kerran viidessä vuodessa neljän kuukauden loma, jonka voisi käyttää millä tavoin tahansa. Silloin on edes pieni toivo, että he pystyvät hoitamaan jollakin tavoin työn, koulutuksen ja lapset."

Älä rupee ehottelee, Osku. Tilanne on kestämätön, mikäli lähdemme kilpailemaan työvoimasta toinen toistaan pidemmillä porkkanoilla. Kilpavarustelu johtaa kylmään sotaan. Make love, not war. Työtä pitää oppia rakastamaan. Meillä seniorikansalaisilla on opittavaa nuoremmistamme siinä, että rakkaudesta ei saa kehittää pakkomiellettä.

- - -

PS Jos olet mielestäsi paras nuori AD / Digi-AD ja työmotivaatiosi on hakusessa, luulen, että meidän olisi syytä tavata. Mennään vaikka lounaalle, voin tarjota. Myös jälkiruuan.
 

Kirjoittanut juuso.enala 15.4.2010

2 kommenttia