Kramppiinhan se käsi menee, jos sitä mikkistatiivia puristaa viikko toisensa jälkeen. Hellittäkää nyt vähän, hyvät ihmiset.

Kulttuurishokki on melkoinen kun painaa kaukosäätimestä sunnuntai-illalla kuutosen jälkeen kolmosta. Siirtyminen American Idolista X-factoriin on kuin hyppy saunasta avantoon. Sillä erotuksella, että X-avannosta ei pääse enää lauteille lämmittelemään.

Siinä kun amerikanidolit hymyilevät, suomalaisten xfactoreiden kasvot vääristyvät, kun he tulkitsevat elämäntuskaansa kaiken kansan nähtäväksi. Voisiko joku kertoa Maikkarin tuottajille, että katsomme televisiosta mieluummin Frendejä kuin Kahdeksaa surmaluotia? Kehitysvammaiset ja lapsikuorot on jo käytetty. Onko Leenan ensi viikon oljenkorsi Elämää juoksuhaudoissa ja Kaunialan sotavammasairaalan kuoro?

X-factorin kilpailijoiden tulkinnoissa on kuitenkin Samuli Taskisen vasemman käden kokoinen valopilkku. Käsi ei tiedä, tarttuako mikrofoniin oikean kaveriksi vai olisiko vapaa. Onneksi vasuri elää omaa elämäänsä. Huomasin eilen seuraavani Samulin kahlitsematonta ja hypnoottista kättä. Minua hymyilytti. Kaiken lisäksi poika osaa laulaa.

Lupasin itselleni katsoa X-factorin myös ensi viikolla, sillä Samuli lupasi tanssia. Tanssi kuin se olisi elämäsi viimeinen tanssi, Samuli. Annan ääneni Sinulle.

Kirjoittanut juuso.enala 19.4.2010

1 kommentti