Presidentti Kekkonen pisti valtansa huipulla suomalaisen politbyroon kultapossukerhoa riviin tokaisemalla, että ”Saatanan tunarit!” Mikään ei ole muuttunut, paitsi että Kekkonen on kuollut ja tunarit ovat muuttuneet sukareiksi.

Olen tehnyt työtä suomalaisten eturivin poliitikkojen kanssa kohta parikymmentä vuotta ja tunnen politiikan hyvät ja huonot puolet. Tiedän sen, että kansanedustajaksi pääseminen vaatii joko vuosien sinnikkyyttä ja maakunnan kiertämistä tai sitten TV:stä tuttua naamaa. Fragmentoituneessa mediakentässä on vaalien alla vaikeaa päästä framille ilman mittavaa mediapanostusta.

Mutta hätä ei ole tämän näköinen. Leijonankituset Tsukari ja Pata-Kakkonen kättelevät kaupat kuntoon. 20.000 euroa sulle ja 90 % päätösvallasta mulle. Ja eikun peruskiveä muuraamaan. Kasvihuoneongelma vs Ideapark. Äänestä suosikkiasi tekstiviestillä numerossa 16555 (19.95 e / kpl + pvm)

Vai onko kirjoittajalla taipumusta olla populistinen? Tsukari-Kakkosta on helppo lyödä. Kaksi koulujä käymätöntä, hieman sivistymätöntä ”kansanmiestä” ja nousukasmiljonääriä, joista ainakin hoikempaa vaivaa paha vauhtisokeus. Vaan omiapa ovat rahansa. Itse asiassa minäkin tahdon syksyn kuntavaaleissa valtuustoon. Kehittyvien Maakuntien Suomi ry – saisinko parikymppiä?  Lupaan ajaa äänestäjieni asiaa.

Mikä olen tuomitsemaan miljonäärejä, joista toisen imperiumin nimi on Tokmanni ja toisen Masku. Ja väliäkö sillä, että heidän valmistamansa tuotteet on luultavasti pääosin valmistettu alaikäisten orpojen pikku käsin Bangladeshissa. Mutta sen tuomitsen, että heidänlaistensa hähmäiset rahoituskuviot tuhoavat koko politiikan uskottavuuden. Kohta eduskuntaan ei saada ensimmäistäkään kyvykästä ja asialleen omistautunutta poliitikkoa. Leijonankitusten rahat menevät kohta BB –tyrkyille, tukiaisille ja tonyhalmeille, joilla ei ole mitään menetettävää.

Huudan avoimuutta politikkaan ja sen rahoitukseen, jottei Arkadianmäki muutu totaaliseksi friikkisirkukseksi. Vielä siellä on talenttia ja pyyteettömyyttä. Jos haluatte tietää heidän nimiään, ottakaan yhteyttä ja tulkaa mukaan tukitiimiin. Se ei maksa mitään. Eikä siitä mitään saakaan, paitsi hyvän mielen.

Kirjoittaja on  pesunkestävä maalaispoika, joka on osallistunut hiihtokilpailuihin,  tutustunut radio- ja tv-toimintaan ja on kohtalaisen veltto. 80-luvulla hän ei ollut kuulutkaan EPOsta, hänen lempijuomansa oli silloin Kossu-Russian.

Kirjoittanut Juuso Enala 16.5.2008

0 kommenttia