Tämä ei tule yllätyksenä niille, jotka tuntevat minut: En oikein jaksa istua paikallani. Vaivaani helpottaa se, että en oikein jaksa myöskään pysyä samassa asiassa kovin pitkään;)

Tämä kaikki on johtanut siihen, että en ole löytynyt itselleni kovin hyviä oppimisympäristöjä. Koulutus kun yleensä vaatii esimerkiksi luentojen kuuntelemista. Vaikka vannonkin elinikäisen oppimisen nimiin, olen itse siitä huono esimerkki. En ole yli 20 vuoteen osallistunut yhdellekään kurssille tai koulutukseen. Olen armahtanut heitä, jotka todellaan haluavat panostaa oppimiseen. Minusta tulee helposti asiasta toiseen luisteleva ja kysymyksiä sinkoileva häirikkö.

Olen löytänyt toisen tavan oppia. Käyn kouluttamassa. Olen jees-mies. Jos minua pyydetään puhumaan, lähden aina. Olen huomannut, että kun mietin mitä sanon toisille, pystyn jäsentämään parhaiten itsellenikin selventämistä vaativia asioita. Kun asioita yksinkertaistaa ja vääntää rautalangasta, on mahdollista, että kuulijalle jää luennosta mieleen edes yksi asia.

Olen huomannut sen, että eniten positiivista palautetta saan juuri asioiden yksinkertaistamisesta. Olin viime viikolla puhumassa sosiaalisten medioiden roolista opiskelijamarkkinoinnissa. Paikalla oli reilut 30 osallistujaa, joista joka neljännellä oli Facebook-tili. Toivottavasti heille jäi mieleen edes se, että Kari Salmelainen on pirstaloitunut ja että joka viides suomalainen on koira. Näillä pohjatiedoilla on hyvä jatkaa matkaa kohti sosiaalisen median syventävää oppimäärää.
 

Kirjoittanut juuso.enala 8.2.2010

5 kommenttia