Nimesin päivän postauksen lempikirjailijani Raymond Carverin novellikokoelman mukaan, sillä rakkaus näyttää otsikossa kauniimmilta kuin itsekeskeisyys.

Minulle kerrottiin aamulla, että olen itsekeskeinen ihminen. Ensin lamaannuin, sitten lähdin valmistelemattomaan vastahyökkäykseen, masennuin ja nyt koetan puntaroida asiaa kiihkottomasti.

Miellän itsekeskeisen ihmisen oman edun tavoittelijaksi ja empatiaan kykenemättömäksi. En ole taatusti kumpaakaan. Tiedän sen itse ja myös minua itsekeskeiseksi kutsunut tietää tämän.

Tunnustan olevani hankala työkaveri. Minulla on näkemys kaikkeen ja kerron sen mielelläni. Koen olevani usein oikeassa. Lähtökohtani on se, että olen oikeassa kunnes toisin todistetaan. Olen kiusallisen taitava puolustamaan omaa näkökantaani. Jos järkipuhe ei auta – kiukuttelen. Hallitsen draaman kauniin kaaren.

En ole virheetön. Kaukana siitä. Jos olisin poliitikko, tutkivat journalistit löytäisivät tekemisistäni ja sanomisistani herkkupaloja viikoiksi. Mutta taitavinkaan paparazzi ei saisi minusta kuvaa, jossa syyllistyisin baari-illan jälkeen nakkikioskijonossa itsekeskeisyyteen.

Haluan uskoa, että sanojalla vain menivät aamulla senat sakaisin. Hän ei tarkoittanut, että olisin itsekeskeinen. Hän varmasti tarkoitti, että olen huomionkipeä.

Se minä olen.
 

Kirjoittanut juuso.enala 8.4.2010

3 kommenttia