Opiskelin kehitysmaatutkimusta. Ajattelin, että pitää tehdä voitavansa. Pääsin kokeilemaan kehitysyhteistyötä yhdessä sun toisessa järjestössä ja kärsivällisyyteni loppui alkuunsa. Asiat saa helpommin hoidettua muualla. Niin kuin viestintätoimistosta, jossa kaikki toimii suunnilleen niin kuin itse arvelisi. Aikaraja pitävät ja sopimuksetkin. Eikä tarvitse murehtia maailman ongelmia.  

Päädyin Conexioon, jossa sain ensimmäiseksi kuulla, missä merkeissä kukakin porukasta oli viettänyt aikaansa Afrikassa. Asiakkaiden joululahjoja mietittiin hartaasti. Päädyttiin tukemaan ensin koulujen rakentamista ja sitten pienyrittäjyyteen kannustavaa Naisten Pankkia. 

Vastuun paremmasta maailmastahan piti olla hyväntekeväisyysjärjestöillä ja vähän valtiollakin. Nyt perinteistä kehitysapua kritisoidaan - mitään ei ole saatu aikaan - ja maailmanparantamisen toivotaan onnistuvan yrityksiltä.  

Sain kuulla talvella Nicaraguassa, että lähes ainoa kehitysyhteistyöhanke, joka etenee aimo harppauksin, toteutetaan yhdessä verkkoyhtiön kanssa. Kun rakennetaan GSM-verkkoja, ihmisten elämä helpottuu, kun tieto kulkee ja asioista voidaan sopia ja saadaan puhelimia myytyä. Kommunikaatioyhteyksien ja taloudellisen kasvun välillä vallitsee vahva positiivinen riippuvuus. Ja yhteistyö sujuu yrityksen kanssa ilman byrokratiaa. 

Naisten Pankin organisaattorit kokosivat eilen osakkaitaan seminaariin. Esitysten viesti oli selvä: köyhyyttä yritetään seuraavaksi poistaa yritystoimintaa edistämällä. Kehitysmaissa tarvitaan niin pieniä yrityksiä kuin suurten yritysten investointeja. 

Mieleen palasivat opit kehitysmaatutkimuksen laitokselta: 70-luvulla uskottiin köyhien maiden tilanteen korjaantuvan traktoreita viemällä, 80-luvulla koulutuksella ja 90-luvulla hyvällä hallinnolla. Nyt käännetään yrittämisen kiveä.  

Maailman köyhien tilanteeseen vaikuttavat globalisaatio, demografia, ilmastonmuutos ja teknologian kehitys. Samat ”megatrendit”, jotka ovat perimmäiset ja kiinnostavimmat kysymykset myös yritysten toiminnassa ja viestinnässä.  

Suomalaisessa yrityksessä pohditaan eläköityvää porukkaa ja nirsoa nuorisoa. Sambiassa taas keinoja helpottaa 80 prosentin työttömyyttä. Meillä keskustellaan vihreistä konesaleista, toisaalla kärsitään kuivuudesta. Yhteisistä ongelmista puhumista ja toimimista yhteisten asioiden eteen vasta harjoitellaan. Välillä väitteet ovat päälleliimattuja, joskus ei ehkä aitoihinkaan uskota. Jos maailma toimii, kuten Naisten Pankissa uskotaan, kirkastuvat linkit. Ja mahdollisuus olla ottamatta vastuuta on ohi.

Kirjoittanut Sini Suomalainen 21.5.2008

0 kommenttia