Kesälomalla tuli luettua kasa kirjoja. Tässä pika-arviointi asteikolla 1-5 tähteä.

Miika Nousiainen: Maaninkavaara ****

Ehjempi kokonaisuus kuin Vadelmavenepakolainen. Veto kestää loppuun asti. Kirjailija on päässyt päähenkilöteinin pään sisään riipaisevan todellisen tuntuisesti. Hyvä katsaus Suomen lähihistoriaan.

Muriel Barbery: Siilin eleganssi ***-

Kirjailija briljeerasi näppäryydellään ja sivistyksellään. Päähenkilöt olivat varsin epäuskottavia, mutta eivät kuitenkaan niin epäuskottavia, että olisivat menneet karikatyyreistä. Mutta paljon kauniita ajatuksia ja kaunista kerrontaa. Laimea lopetus. Mutta jotain tässä oli.

Kristiina Helenius: Mikä maa, mikä syöpä? ***1/2

Hyvin ja rehellisesti kirjoitettu kirja vakavasta aiheesta. Syöpä on syöpä. Siitä paraneminen on yksi projekti muiden joukossa, osa elämää. Kiihkoton kuvaus, miten sairaus, sitä vastaan taistelu ja taistelun voittaminen muuttavat elämänasennetta. Vai muuttavatko?

John Irwing: Viimeinen yö Twisted Riverillä ****-

Takuuvarmaa Irvingiä. Uskottavaa henkilökuvausta. Olisi ollut varaa tiivistää. Ennalta-arvattava, mutta koukuttava. Ei Irvingin parhaita, mutta ihan hyvä. Miksi kirjailijat muuttuvat vanhetessaan pessimisteiksi?

Merciel Pascal: Yöjuna Lissaboniin **

Kuten aavistelin. Matka oli pitkä kirjailijan monologia kuunnellessa. Kriitikot pitävät varmasti, minä en. Pakkopulla.

Birgitta Boucht: Kiihkeä, palava katse ja 62 muuta kertomusta ***1/2

Sammakon poistolaarista kahdella eurolla. Olisi ollut täyden hinnan arvoinen. Name-droppailu ja aavistuksenomainen besserwisseröinti pudottavat pisteitä hivenen. Kertomuksista kolmannes oli aivan briljantteja. Muutama turha täytebiisi.

Jean Echenoz: Pitkä juoksu *****(-)

Tiivis, lakoninen, loistava. Niin loistava, että olisi saanut täydet pisteet ilman paria kismittämään jäänyttä selkeää käännöslapsusta.

Joanne Harris: Sinisilmä ****+

So this season. Dekkarimainen kertomus siitä, miten fakta ja fiktio sekoittuvat verkossa ja sen keskusteluissa. Kirjailija onnistui työssään jopa niin hyvin, että lukija ei lopultakaan välttämättä ymmärrä, mihin uskoa.

Douglas Coupland: Eleanor Rigby ****1/2

Hauska, koskettava ja absurdi. Kirja, jonka päähenkilö kuvailee itseään näin, on lukemisen arvoinen:

“Klinikka oli kahdeksankerroksinen 60-luvun rakennus – yksi niistä rakennuksista, joiden ohi oli ajanut tuhat kertaa niitä huomaamatta, eräänlainen arkkitehtooninen versio minusta itsestäni."

- - -

Kesän musiikillinen Suomi-Ruotsi -ottelu päätyi tasan Anssi Tikanmäen Maisemakuvia Suomesta ja Esbjörn Svensson Trion Leucocyten kesken. 

 

 

 

Kirjoittanut juuso.enala 8.8.2010

0 kommenttia