Olen kohtalaisen tyytyväinen elämääni. Olen terve, minulla on ihana perhe,  mahtavia ystäviä ja työkavereita, kaunis koti, mökki ja farmariauto. Perusluterilaisena kuitenkin joskus yön pimeinä tunteina etsii elämänsä tarkoitusta työstä. Eikä se ole vain kerta tai kaksi kun olen tuntenut ammatillista riittämättömyyttä. Haluaisin olla mainonnansuunnittelija. Sillä olenkin elättänyt itseni 20 vuotta. Ensimmäiset vuodet keskityin onelinereihin, mutta kun elämä on vuosien myötä hidastunut on proosa pidentynyt. Yhä useampi kirjallinen harjoitukseni on lehtijuttu.
Toimittajuuteni myötä olen alkanut saada myös lukijapalautetta. On aina yhtä yllättävää, kun joku ottaa yhteyttä ja haluaa keskustella kirjoittamastani. Puhtaana mainosmaakarina tällaiseen vuoropuheluun pääsi hyvin harvoin. Keväällä kirjoitin Ernst & Youngin asiakaslehteen MIT:n professori Bengt Holmströmin haastattelun. Se oli ensimmäinen juttuni, joka generoi varsinaisen palauteryöpyn.  Suuri kiitos jutun onnistumisesta menee Holmströmille itselleen, jolla oli kiinnostusta kommentoida jutun kehitysversioita.
Viime viikolla palautteen määrä nousi uudelle tasolle, kun Mandatum Lifen sidosryhmälehteen kirjoittamani Puolustusvoimien esikunnan operaatiopäällikkö Arto Rädyn haastattelu näki päivänvalon. Myös tämä haastateltava oli hyvin aktiivinen kommentoija. Ja hyvin sivistynyt.  
Huomenna ja ylihuomenna kirjoitan kolme seuraavaa juttuani. Haastattelut on tehty ja taustatiedot kerätty. Hiukan jännittää, miten selviydyn. Onnistumiset ovat nostaneet riman taas hiukan korkeammalle. Tosin tämän ammatin hyvä puoli on se, että minun suoritustani ei televisioida ja jos pudotan, voin yrittää aina uudelleen.  Toimittajan työssä deadline lasketaan viikoissa - ei minuuteissa.
 
 
 
 

Kirjoittanut Juuso Enala 28.9.2009

2 kommenttia