Minulla on ollut tavattoman hyvä puhelin: Nokia N86. Kun puhun hyvyydestä, en puhu pelkästä käyttäjäystävällisyydestä. Puhun kokonaishyvyydestä.
Avoimuutta, puolitotuuksia ja väärinymmärryksiä
Olen kipuillut elämäni ensimmäisen väsymyksen kanssa viime viikot. Suomalaista miestä syytetään siitä, että hän odottaa aina liian kauan ennen kuin hakeutuu hoitoon.
Perjantaina 18. helmikuuta kohtasin jotakin, jota en osannut odottaa. Minulta loppui virta.
Saman päivän iltana suuntasimme perheen kanssa Ruotsiin laskettelemaan. Lomaviikko tuli tarpeeseen ja oli enemmän kuin onnistunut. Kun aloitin taas työt viikon jälkeen maanantaina, tunnustin sen tosiasian, mitä olin pelännyt. Viikon loma ei auttanut. On aika siirtyä pidemmälle keikkatauolle.
Tähän ikään mennessä on ehtinyt keittyä monessa liemessä. Joka päivä onneksi (?) kuitenkin huomaa, että vaikka kuori on säröillä, sydän ei ole täysin kovettunut.
Valehtelisin jos väittäisin, että maailman uutiset eivät vaikuttaisi jokapäiväiseen elämääni. Tsunamit, ydinvoimalaongelmat ja Libyan sotatilat vetävät mielen matalaksi. Miten ne vaikuttavatkaan lapsiin ja nuoriin?
Olin syntyessäni pieni. Onneksi olen kasvanut ihmisenä.
Olen ollut mielestäni aina outolintu missä hyvänsä olen ollutkaan. Perusrakenteeni on hyvin akateeminen. Tiedeuraa en kuitenkaan voinut harkita, sillä kaltaiseni besserwisser-rönsyilijä ei sopinut akateemiseen pirtaan 80-luvulla.
Kukapa meistä ei olisi. Minä ainakin olen turhamainen.
Ostin viime keväänä avoauton. Ajattelin, että ajelen katto takakontissa ja hiukset lempeässä kesätuulessa hulmuten pitkin jokirantaa. En ostanut autoa itselleni vaan muiden katseiden kohteeksi. Auto oli kaunis, mutta totaalisen epäkäytännöllinen. Katto alhaalla tavaratilaan ei mahtunut kuin mäyräkoira. En juo olutta enkä pidä erityisesti koirista.
Isäni nauroi aina töissä ollessaan ihmisiä, joilla oli avainnipussaan jopa parikymmentä avainta. Isäni mielestä valtavan avainnipun kantaja haluaa alleviivata raskaalla kantamuksellaan omaa tärkeyttään.
”Jos ihminen on oikeasti tärkeä, hän voi sarjoittaa kaikki lukot samalla avaimella toimiviksi.”
Kulunut työviikko ja edellisen loppu ovat olleet superkiireisiä. Neljänä päivänä viidestä viimeisestä olen suunnannut kukonpierun aikaan kohti Helsinkiä. Työpäivä on alkanut ennen aamukuutta ja päättynyt iltakymmeneltä. Päiviin on mahtunut lukuisia mielenkiintoisia tapaamisia, tuhansia merkkejä tekstiä, tarjouksia, kysymyksiä ja vastauksia, iloa ja kiukkua.
Olen aina pitänyt itseni asioiden alkuunpanijana. Yleensä näen selkeän päämäärän ja väritän sen muidenkin silmissä houkuttelevaksi. Yhteisellä matkalla harvoin auraan latua, kunhan pörrään siinä ympärillä ja annan toivottuja tai ei-toivottuja neuvojani.
Aloin tänään kirjoittaa työhakemusta. En ole hakenut töitä kahteenkymmeneen vuoteen, joten kirjoittaminen ei ole helppoa. Olen kylläkin lukenut satoja työhakemuksia ja mielestäni erotan hyvän huonosta. Huomasin nopeasti, että siitä on vielä pitkä matka, jotta osaisi kirjoittaa hyvän hakemuksen itse. Työn hakeminen käy työstä.
Arkisto
- Tammikuu 2012 (1)
- Joulukuu 2011 (2)
- Marraskuu 2011 (2)
- Lokakuu 2011 (3)
- Syyskuu 2011 (8)
- Elokuu 2011 (6)
- Heinäkuu 2011 (1)
- Kesäkuu 2011 (5)
- Toukokuu 2011 (15)
- Huhtikuu 2011 (16)
- Maaliskuu 2011 (12)
- Helmikuu 2011 (6)
- Tammikuu 2011 (3)
- Joulukuu 2010 (3)
- Marraskuu 2010 (8)
- Lokakuu 2010 (11)
- Syyskuu 2010 (6)
- Elokuu 2010 (12)
- Kesäkuu 2010 (14)
- Toukokuu 2010 (12)
- Huhtikuu 2010 (15)
- Maaliskuu 2010 (13)
- Helmikuu 2010 (14)
- Tammikuu 2010 (21)
- Joulukuu 2009 (25)
- Marraskuu 2009 (23)
- Lokakuu 2009 (27)
- Syyskuu 2009 (37)
- Elokuu 2009 (35)
- Heinäkuu 2009 (12)
Kategoriat
- Arki (18)
- Asiakkaat (3)
- Filosofointia (11)
- Havainnot (29)
- Henkilökohtaista (24)
- Ikävät uutiset (2)
- Inspiraatio (7)
- Kilpailijat (1)
- Kulttuuri (3)
- Markkinointi (5)
- Oikea ajattelu (9)
- Politiikka (5)
- PR (1)
- Purnaus (2)
- Sosiaalinen media (3)
- Strategia (1)
- Tapahtumat (3)
- Trendit (2)
- Turku (1)
- Viestintä (2)
- Yhteiskunta (2)
- Zeeland Society (1)