Lauantaina iltapäivällä satoi sademittarin mukaan vajaat 3 mm. Se riitti siihen, että terassimme vieressä kasvava timjami alkoi kastuessaan tuoksua huumaavasti, kuten aina sateen jälkeen. Olen joskus koettanut kastella pensasta hanavedellä, mutta keinokastelun jälkeen tuoksu on paljon laimeampi.
Olen huono puhumaan vieraita kieliä. Lausumiseni on kohtalaisen kamalaa. Englanninopettajani sanoi lukiossa, että lausu edes yksi sana, mutta lausu se kunnolla. Jotain suomalaisen kouluopetuksen painotuksista 80-luvulla kertoo se, että kirjoitin äpättämisestäni huolimatta laudaturin kaikista vieraista kielistä.
IKEA on ottanut kaiken irti lauantaina lähestyvistä Ruotsin kuninkaallisista häistä. Yhtiö on pystyttänyt viikoksi Tukholman Kuninkaanlinnan edustalle pienen kopion Victorian ja Danielin tulevasta yhteisestä kodista. Siellä nuoripari voi käydä ihastelemassa, miltä yhteiselo näyttäisi Hagan linnassa IKEAn maustamana. Tillsammans.
It ain´t over ´til the besserwisser sings
Olen aina ollut kiusallisen lahjakas opiskelija. Jopa niin lahjakas, että se on tehnyt minusta hiukan laiskan. Opin nopeasti kaikkea, paitsi vieraita kieliä. Toki jouduin lukemaan kauppakorkeassa ja yliopistossa kirjallisuutta englanniksi, mutta se ei ollut koskaan my cup of tea.
Seuraava kirjoitus sisältää patoutunutta purnausta, kritiikitöntä itsetutkiskelua, luontaista omakehua ja turkulaiselle ominaisen loppulauseen.
Ihmisen päähän tuntuu mahtuvan kerrallaan vain yksi asia. Kun kuuntelin viime vuonna teinieni juttuja, kaikilla heidän kavereillaan oli iPhone tai mopoauto tai molemmat. Kun itse olin heidän ikäisensä, minusta tuntui, että olin ainut, jolla ei ollut Levis-farkkuja ja väärennettyjä henkkareita.
Oletko yksi feikeistä kavereistani?
148 on teoreettinen kognitiivinen raja ihmisten lukumäärälle, johon yksi ihminen voi ylläpitää pysyviä sosiaalisia suhteita. 148 on siis suurin joukko, josta voi tunnistaa kuka kukin on ja miten kukin on suhteessa verkoston toisiin ihmisiin.
Suomen Keskustan puheenjohtajavalinta ja varsinkin valinnan vaikeus simuloi laajemmaltikin suomalaista johtajuusongelmaa. Etsitään muutosta, mutta ei oikein uskalleta löytää sitä.
Ajoitus on kaikki kaikessa. Kaarina Hazard kirjoitti eilisessä Iltalehdessä edesmenneestä Tony Halmeesta varmasti kohtalaisen totuudenmukaisesti, mutta väärään aikaan. Vaikka Halme ei aina elänyt täysin nuhteettomasti, hänellä on läheisiä, jotka jäävät häntä kaipaamaan. Tony Halme oli erilainen, mutta hän oli ihminen. Surun keskellä on julmaa ja tyylitöntä sylkeä ympäriinsä omia raakoja mielipiteitään.
Tuottavuuden kasvulla ylös suhdannekuopasta
Minulla on paljon mielipiteitä. Omasta mielestäni ne ovat oikeita.
Joskus muutan mielipiteitäni. Tein niin tänään hieman ennen puolta päivää. Olen ollut aina sitä mieltä, että markkinointiviestinnän suunnittelu on tiimityötä. Sitä tehdään face-to-face. Sitä ei tehdä etänä.
Arkisto
- Syyskuu 2010 (1)
- Elokuu 2010 (12)
- Kesäkuu 2010 (14)
- Toukokuu 2010 (12)
- Huhtikuu 2010 (15)
- Maaliskuu 2010 (13)
- Helmikuu 2010 (14)
- Tammikuu 2010 (21)
- Joulukuu 2009 (25)
- Marraskuu 2009 (23)
- Lokakuu 2009 (27)
- Syyskuu 2009 (37)
- Elokuu 2009 (35)
- Heinäkuu 2009 (12)
- Kesäkuu 2009 (35)
- Toukokuu 2009 (29)
- Huhtikuu 2009 (32)
- Maaliskuu 2009 (41)
- Helmikuu 2009 (45)
- Tammikuu 2009 (40)
- Joulukuu 2008 (25)
- Marraskuu 2008 (22)
- Lokakuu 2008 (16)
- Syyskuu 2008 (8)
- Elokuu 2008 (11)
- Heinäkuu 2008 (2)
- Kesäkuu 2008 (13)
- Toukokuu 2008 (13)
Kategoriat
- Arki (8)
- Asiakkaat (2)
- Filosofointia (5)
- Havainnot (17)
- Henkilökohtaista (13)
- Ikävät uutiset (2)
- Inspiraatio (5)
- Kilpailijat (1)
- Kulttuuri (2)
- Markkinointi (5)
- Oikea ajattelu (7)
- Politiikka (4)
- PR (1)
- Purnaus (2)
- Sosiaalinen media (2)
- Strategia (1)
- Tapahtumat (3)
- Trendit (1)
- Turku (1)
- Viestintä (2)
- Yhteiskunta (2)
- Zeeland Society (1)