Ajoitus on kaikki kaikessa. Kaarina Hazard kirjoitti eilisessä Iltalehdessä edesmenneestä Tony Halmeesta varmasti kohtalaisen totuudenmukaisesti, mutta väärään aikaan. Vaikka Halme ei aina elänyt täysin nuhteettomasti, hänellä on läheisiä, jotka jäävät häntä kaipaamaan. Tony Halme oli erilainen, mutta hän oli ihminen. Surun keskellä on julmaa ja tyylitöntä sylkeä ympäriinsä omia raakoja mielipiteitään. Hazardilla olisi ollut mahdollisuus puhdistaa ilmaa Halmeen eläessä tai vaihtoehtoisesti säällisen suruajan jälkeen. Vaikka kolumnin tarkoitus oli kritisoida median omaa käyttäytymistä, valtaosa lukijoista koki kirjoituksen Halmeen häpäisynä.

Tapaus Hazard on saanut aikaan myös lieveilmiöitä. Yksi ajallemme tyypillisimpiä on Aleksi Valavuoren käynnistämä Iltalehti boikottiin, kunnes Hazard saa kenkää –ryhmä, johon on tätä kirjoittaessa liittynyt jo 6.300 suomalaista. Jos Hazard teki tuhmaa kolumnillaan, en pidä Valavuoren toimintaakaan täysin korrektina. Eduskuntavaalit alkavat lähestyä ja FB tarjoaa poliittisesti aktiiviselle Valavuorelle mahdollisuuden profiilinkohotukseen.

Julkisuuden hyödyntämisestä on tullut arkipäivää. Joukkovoimalla uhataan häpeilemättä. Kahdenväliset keskustelut käydään julkisuudessa. Asiat paisuvat ja riistäytyvät alkuperäisten osapuolten käsistä. Julkisuus alkaa elää omaa elämäänsä. Tästä on tyypillinen esimerkki Helsinki-Vantaan –matkalaukkufarssi. Siinä kiistan osapuolet ovat syöttäneet julkisuuteen niin paljon värittynyttä (dis)informaatiota, että sovinnon hieromiseen tarvitaan nyt välitysmiestä ja hallituksen väliintuloa. Jos suut olisi pidetty supussa ja keskustelut omien seinien sisäpuolella, sovintoneuvottelut olisivat olleet paljon helpommat.

 

 

 

Kirjoittanut juuso.enala 14.1.2010

4 kommenttia