Vielä puolitoista päivää töitä kunnes voi rauhoittua joululomalle. Ehkä joulupukki tuo perinteisesti muutaman lukulahjan, mutta kiireisen syksyn jäljiltä odotan poikkeuksellisella innolla joulun tuomaa mahdollisuutta madaltaa lattialle kasautunutta luettavien kirjojen kasaa. Huojuvan pinon neljä päällimmäistä (tilanne 21.12.) ovat:

Richard Ford: Maan laulu. Ford on ehdoton suosikkini ja olen säästellyt uusinta pyhien ratoksi. Jos autiolle saarelle pitäisi ottaa mukaan yksi kirjailija, ottaisin Fordin. Seuralaisen paikasta kilpailisi - ja tuotannon puolesta taitaisi ohittaakin - novellimestari Raymond Carver, mutta kuollut mies olisi seurana tylsä.

Junot Diaz: Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä. Dominikaanisessa tasavallassa syntynyt ja Yhdysvaltoihin lapsena muuttanut  Diaz edustaa oman sukupolveni kirjoittajia. Hän voitti uusimmallaan Pulitzerin ja jälleen kerran tarkkanäköinen Like on ostanut kustannusoikeudet Suomeen ajoissa. Arvostelut myös Suomessa ovat olleet ylistäviä.

Lionel Shriver: Poikani Kevin. Luin kirjan pari vuotta sitten lomamatkalla englanninkielisenä pokkarina kun kotoa varattu kirjapino oli huvennut. Minulle englanniksi lukeminen on kohtalaisen hankalaa, joten nyt on aika lukea  synkeä, mutta ajatuksia herättävä teos suomeksi . Kirjasta välittyvä pyyteetön äidinrakkaus sopii oivallisesti joulun teemaan.

Erlend Loe: Muleum. Turha edes yrittää pyristellä vastaan, sillä Loen naivistinen tyyli uppoa minuun kerta kerran jälkeen. Uusimmasta en ole lukenut muuta kuin kansitekstit ja niistä päätellen olen päättänyt säästää luku-urakan viimeiseksi vanhempansa onnettomuudessa menettäneen ja itsemurhaa hautovan 18-vuotiaan Julien tarinan. Erlendin tuntien uskon, että tarinalla on onnellinen loppu.

 

Kirjoittanut Juuso Enala 21.12.2008

3 kommenttia