Porissa on paljon yksisuuntaisia katuja. Se tekee ainakin tottumattomalle ajamisen vaikeaksi. Elämässä törmää harmittavan usein myös yksisuuntaisiin ihmisiin. He ottavat vastaan, mutta eivät anna mitään itsestään.

Sosiaaliset mediat tarjoavat yksisuuntaisille ihmisille todellisen Eldoradon. Siellä kun voi hengailla ja seurailla muiden tekemisiä. Se antaa mahdollisuuden pelata peliä näkymättömältä vaihtopenkiltä.

Kyse on kai ihmisen perusluonteesta. Toiset eivät vain saa aikaiseksi. Vielä lankapuhelimien aikaan oli ystäviä, jotka eivät koskaan ottaneet yhteyttä, mutta olivat vilpittömän iloisia jos heille soitti. Langat on nyt katkaistu ja nämä vähemmän aloitteelliset ovat kiinni kaveripiireissään sosiaalisen median säikein.

En tarkoita, että kaikkien pitäisi pitää meteliä itsestään. Hiljaisemmillekin on aikansa ja paikkansa. Ja juuri heille sosiaaliset mediat tarjoavat erinomaisen väylän olla mukana heille tärkeissä yhteisöissä. Mutta suhteen syventämisen kannalta heidänkin tulisi oppia antamaan jotakin itsestään.

Haarukka tuli Suomeen monen muun uuden asian tavoin Turun kautta. Niin taisi tulla 80-luvulla myös rap-musiikki. Pääkköset ja MC Nikke T olivat aikaansa edellä. Jälkimmäinen ennusti jo silloin sosiaalisen median keskeisen haasteen: Jos haluu saada on pakko antaa.
 

Kirjoittanut juuso.enala 18.1.2010

3 kommenttia