Suomen Keskustan puheenjohtajavalinta ja varsinkin valinnan vaikeus simuloi laajemmaltikin suomalaista johtajuusongelmaa. Etsitään muutosta, mutta ei oikein uskalleta löytää sitä.

Uuden johtajan tulisi olla nuori ja raikas. Nainen on aina hyvä vaihtoehto. Nuoret naiset asettavat kuitenkin perheensä uran edelle. Naisvaihtoehdoksi jää lapsettomat tai jälkikasvunsa jo aikuiseksi kasvattaneet. Ikärasismi leikkaa siivet seniorinaisilta ja lapsettomat ovat hieman kyseenalaisia: Suuren yleisön on vaikea sitoutua perheestä vapaaehtoisesti luopuneisiin uraohjuksiin.

Elämä on teatteria. Teatterissakaan ei kirjoiteta rooleja ikääntyville naisille. Miehille kyllä. Mies paranee vanhetessaan. Siksi Keskustankin uusien, tuoreiden johtajien short listille ovat nousseet Paavo Väyrynen (63 v) ja Mauri Pekkarinen (62 v). Niin se käy usein liike-elämässäkin. Muutosjohtajiksi valikoituvat kokeneimmat ehdokkaat.

Mutta toisaalta. Itsekin olen viisastunut vanhetessani ja huomannut, että kokemus on eduksi muutosta tehtäessä. Kokeneempi jaksaa ajaa omia ideoitaan, mutta hän osaa arvostaa myös muiden mielipiteitä, kun kiihkeimmästä ehdottomuudesta ovat särmät hioituneet.
 

Kirjoittanut juuso.enala 17.1.2010

6 kommenttia