Haluan sanoa usein viimeisen sanan. Se on liian harvoin ei.

Olen säntäillyt pari viime kuukautta kuin tuli perseen alla. 2-3 kertaa viikossa matka Helsinkiin tai Tampereelle. Paljon haastavia kirjoitustöitä ja mukavia asiakaspalavereja. Kevääseen on osunut myös poikkeuksellisen paljon uusien, potentiaalisten asiakkaiden tapaamista ja tarjousten tekoa.

Oravanpyörä ei ole pelkästään pahasta. Minulle työ tuottaa energiaa, eikä pelkästään kuluta sitä. Onnistumiset tuovat uusia onnistumisia.

Tänään takki kuitenkin tyhjeni puolivälissä matkalla Espoosta Turkuun. Piti ihan tosissaan miettiä kumpaan suuntaan olin menossa. Päätin hylätä hetkeksi luterilaisen työmoraalini. Kurvasin Teboil Kivihovin pihaan, sammutin kännykän, tankkasin, menin sisälle syömään munkin ja juomaan lasillisen Pepsi Maxxia. Katselin varmaan puoli tuntia ympärilläni kulkevia ihmisiä.

Olin julkeasti irti tietoverkosta ja kas kummaa: maailma pyöri ilman minuakin.
 

Kirjoittanut juuso.enala 28.4.2010

1 kommentti