Työ on pahinta huumetta. En voi elää ilman sitä. En voi elää aina sen kanssakaan. On ainakin varmaa, että 20 vuotta markkinointiviestinnän parissa eivät ole jättäneet minua kylmäksi. Ne ovat harmaannuttaneet harvat hiukseni. Ne ovat saaneet naururyppyni syvemmiksi. Olen saanut kymmeniä elinikäisiä (niin toivon) ystäviä. Olen tainnut astua muutaman liikavarpaillekin. Vaikea kuvitella toista työtä, jossa olisi pystynyt näkemään elämää yhtä laajalti. Tänään oli vaikeampi päivä, mutta vaakakuppi on kokonaisuutena vahvasti ilon puolella. Zeeland Society on elämä pienoiskoossa.

Mutta se on vain elämää - ei sen enempää.

Kirjoittanut juuso.enala 18.12.2009

0 kommenttia