Meitä on 130 ihmistä yhdeksässä yrityksessä neljällä paikkakunnalla. Olemme kasvaneet suhteellisen nopeasti, emmekä kaikki tunne toisiamme. Tänään olimme kello 12:26 – 14:10 todellinen Zeeland Society. Ja millainen Society! Yksi työntekijöistämme lähetti kaikille työkavereilleen kimppameilin, jossa hän julkisti Societyn sisäisen ideakilpailun. Vastaanotto oli odottamattoman riehakas ja kiehui minuuteissa yli äyräiden, kun kaikki osallistujat kuin yhteisestä sopimuksesta päättivät myös vastata kaikille. Ideoita generoitui luokkaa yksi minuutissa ja kun ne jakaantuivat 130 hengelle saimme aikaiseksi tuntitasolla 8.000 sähköpostiviestiä. Serveri alkoi huutaa hoosiannaa, mutta vesselit tykkäsivät. Terävimpien ideoiden vyöryn laannuttua viestien sisältö muuttui. Ihmiset kertoivat toisilleen, miten mukavaa on ideoida yhdessä.

Klo 14:01 tapahtui dramaattinen, mutta jälkikäteen katsoen odotettu käänne. Yleiskeskusteluun pullahti viesti, jossa hilpeä häröilymme leimattiin työrauhaa häiritseväksi spammiksi. Ehkä olikin hetki lopettaa, mutta se ei olisi saanut käydä näin väkivaltaisesti. Nyt massaideointiin osallistuneet kokivat itsensä luokan pahiksiksi.

Tilanne on sama kuin junavaunussa. Istun pari kertaa viikossa eessun taassun TKU-HKI-TKU –junassa. Istumme siellä tuppisuina ja näpyttelemme kilpaa läppäriä. Pitäisikö joskus alkaa tanssia ja laulaa. ”Vaihdetaan hei paikkoja!” tai ”Mun nimi on Juuso, kuka Sinä olet” tai jopa ”Mitä siinä näpyttelet, voinko auttaa Sinua tuon Excelin täyttämisessä kun tuntuu sulla yksin takkuavan?” Muuten käy niinkuin minulle tällä viikolla. Olin palaverissa ja asiakkaamme edustaja tervehti minua: ”Me ollaankin tavattu junassa”. Ollaan tavattu, muttei puhuttu. Ensi kerralla puhutaan.

Herra 14:01 oli paljolti myös oikeassa. Eihän siitä mitään tulisi, jos junavaunussa olisi aina hulabaloo. Mutta kerran kuussa kyllä. Toki keskustelumme viime minuutteina siihen tuotiin ehdotuksia ideariihien jalostamisesta blogeihin tai facebookiin. Keskustelulta tulee olla mahdollisuus myös suojautua. Mutta silti. Tänään oli hetki pirunmoisen hauskaa. 

Kirjoittanut Juuso Enala 27.11.2008

2 kommenttia