Suomessa on vaikeampi erota teleoperaattorista kuin aviopuolisosta.

Tämä tarina on tosi.

Maaliskuussa maljani vuosi yli. Minulla oli työnantajan puolesta kännykkäliittymä EMB-operaattorilla (nimi muutettu). Liittymä oli ihan ok, mutta se ei kuulunut ollenkaan junassa ja olin sen vuoksi 6-8 tuntia viikosta suotta radioskuggassa. Kanssamatkustajani suosittelivat minulle uutta operaattoria ja päätin vaihtaa parempaan. Samalla siirsin puhelimen omiin nimiini. Miksi siirto on vielä tekemättä kolmen ja puolen kuukauden maltillisen odotuksen jälkeen?

1) Aluksi vanha operaattorini EMB väitti, että työnantajani ei ole tehnyt siirtohakemusta. Faksasin heille kopion hakemuksesta ja yhdessä EMB:n kanssa totesimme heidän väitteensä vääräksi.

2) Seuraavaksi EMB väitti, että en ole tehnyt liittymän avausta omalla nimelläni. Faksasin heille kopion liittymänavaushakemuksestani ja yhdessä EMB:n kanssa totesimme heidän väitteensä vääräksi.

3) Toukokuussa EMB-väitti, että siirtopalvelussa on usean viikon jono. Kysyin heiltä, kauanko kestää uuden liittymän avaus. Jälleen kerran hyvin ystävällinen EMB-puhelinvirkailija sanoi, että sen saa auki muutamassa minuutissa. Kysyin, miksi sen siirtäminen voi kestää viikkoja. EMB lupasi kiirehtiä asiaa.

4) Meni taas viikkoja. Soitin tänään kysyäkseni prosessin etenemisestä. Liittymän avaushakemukseni oli nyt EMB:n luotonvalvonnassa. Sanoin, että tämän vaiheen voi ohittaa. Ei siksi, ettenkö saisi luottolupaa, vaan siksi, että liittymä siirtyy saman tien uudelle operaattorille, enkä tule soittamaan siitä ensimmäistäkään puhelua. ”No can do”, sanoi virkailija. ”Kuulemiin”, sanoin minä.

Tosin ehkä tällainen harkinta-aika on ihan hyvä. Ei tule hätiköiden vaihdettua parempaan.
 

Kirjoittanut juuso.enala 18.6.2010

3 kommenttia