Palasin tänään perheen kanssa reilun viikon matkalta Kaliforniasta. Vaimo ahkeroi päivät bio- ja lääkealan partnerointitapahtumassa kun samaan aikaan toisaalla perheen isä ja teinipojat surffailivat hiukan rennommin. Iltaisin kävimme koko perheen voimin tutustumassa erinomaisiin ruokapaikkoihin. La Jolla -nimisestä Rauman kokoisesta rantakaupungista (jolla on muuten yllättäviä yhteyksiä Suomeen, sillä siellä paitsi asuu Armi Kuusela, myös Gregory Peck suomalaisine Greta-vaimoineen oli aikoinaan paikkakuntalaisia) löytyi ilmapiiriltään ja sittemmin myös ruualtaan erinomaiseksi osoittautunut Barbarella-ravintola. Contanza-nimiseksi esittäytynyt surffarihenkinen tarjoilijamme arveli varsinkin pellavapäisen nuoremman poikamme nähdessään, että emme taida olla ihan paikallisia. Naulan kantaan, olemme Suomesta, kerroimme yhdestä susta. ”Wow”, sanoi Contanza, ”en olekaan koskaan ennen saanut palvella suomalaisia!”. Nyt hän sai ja kun mekin epäsuomalaiseen tapaan heittäydyimme ihan palveltaviksi oli ilta todellinen win-win. Contanza sai 50 dollaria tippiä ja me nykyisellä dollarin kurssilla jäimme silti paljon enemmän voiton puolelle. Ja kirsikkana kakussa poislähtiessä korvissamme kaikui Contanzan sanat: ”En olekaan ennen saanut palvella suomalaisia”. Niin amerikkalaista, mutta niin ihanaa.

Kirjoittanut Juuso Enala 23.6.2008

0 kommenttia