Jotkut päivät etenevät jostain syystä määrätietoisesti väärää raidetta: Torstaini oli epätoivoa täynnä. Työtä oli liikaa, aikaa ja rahaa liian vähän. Toisilla on enemmän ja paremmin. Ja tiedän kyllä, että olen terve ja perhe voi hyvin, mutta anyway työpäivä ja sitä myöden koko pirun elämä oli tänään tuskaista louhimista. Oli kunnes ehdin kotiin ja luin Kauppalehden uutisia.

 

57 % amerikkalaisista ei uskalla tänä vuonna pitää kesälomaa ollenkaan kun taantuvien suhdanteiden kurimuksessa pelkäävät, ettei lomalta ole palaamista. Minä olen niitä onnekkaita joilla on jonne palata. Vaikka ei se työpiste minua kiinnosta vaan kaikki se sosiaalinen pöhinä sen ympärillä. Vaikea kuvitella elävänsä ilman kamalan ihania työkavereita ja asiakkaita. Loppujen lopuksi yhdeksän päivää kymmenestä on mahtavia ja se joka kymmeneskin oikeastaan aika siedettävä. Ja pieni hankaluus aina välillä saa lomankin tuntumaan ansaitulta.

 

Illalla peilistä katsoikin taas silmiin iloinen ihminen. Tukka oli takana, mutta loma edessä.

Kirjoittanut Juuso Enala 22.5.2008

0 kommenttia