Seuraava kirjoitus sisältää patoutunutta purnausta, kritiikitöntä itsetutkiskelua, luontaista omakehua ja turkulaiselle ominaisen loppulauseen.
Vaimoni amerikkalainen liiketuttava soitti maanantai-iltana kesken perhepäivällisemme. Meillä oli työpäivä päättynyt, kun hän aloitti omaansa Kaliforniassa. Soittaja kysyi puhelunsa lopuksi, että onko vaimoni jo käyttänyt häneltä viime tapaamisessa saamaansa lahjaa. Valehteli käyttäneensä. Thanks for calling. Bye, bye.
Mainosmaailman ankkalammikossa on niin ahdasta, että aika usein siellä saa kaverin tai entisen kaverin räpylästä. Joukkoomme onneksi mahtuu myös avarakatseisempia puolisukeltajia.
Liian monesti työkaveri muuttuu työnantajaa vaihtaessaan arveluttavaksi kilpailijaksi. Olen ollut tässäkin asiassa aina kiiski vastarannalla, sillä parhaat työkaverini ovat monesti entisiä.
Vain lahjattomat harjoittelevat
Johan Ronnestam kirjoitti taannoin, että kuluttaja maksaa vain 10 % varsinaisesta palvelustasi tai tuotteestasi. 90 % hän maksaa siitä, mikä oikeuttaa sinut tuottamaan kyseistä palvelua tai tuotetta. Mistä sinä tulet. Mikä antaa sinulle oikeutuksen tehdä, sitä mitä teet.
Hyvän tuotteen tai palvelun voi rakentaa vain olemalla uskollinen omille perinteilleen. Jollei perinteitä ole, ne pitää Ronnestamin mukaan rakentaa.
Anteeksi*, mutta saanko tehdä yhden tyhmän kysymyksen?
Täytin viime viikolla kunnioitettavat 45 vuotta. Kehityspsykologian uranuurtaja Erik Homburger Eriksonin mukaan ihminen kohtaa elämänkaarensa aikana kahdeksan kehityskriisiä, joiden aikana hän joutuu ratkaisemaan kehitystehtäviä. Korkeasta iästäni huolimatta minulla ei taida olla pelkoa keski-iänkriisille tyypillisestä käpertymisestä, sillä olen jumittunut leikki-ikäiselle tyypilliseen kyselykauteen.
Saksa on tänään kieltänyt alastoman lyhyeksi myynnin (mitä se lieneekään?!?) ja toisaalla Euroopan pankkieliitti kokoontuu salatapaamiseen. Miten tämäkin taas vaikuttaa liiketoimintaamme ja henkilökohtaiseen talouteeni? Hiihdä tässä nyt omaa hiihtoa, kun latu sulaa alta!
Kotitalomme kymmenen aarin kompaktilla tontilla kasvaa 19 tammea, joista vanhimmat ovat pitkälti päälle satavuotiaita jättiläisiä. Tammet olivat ensin, talomme tuli vasta vuonna 1957. Talon rakentaneelle puutarhurille oli varmasti selvää, että tontilla eletään puiden ehdoilla.
Edes hiukan vähemmän itseriittoisuutta
Olen ollut parikymmentä vuotta mainosalalla. Pelkästään se todistaa itseriittoisuuteni puolesta.
Olin eilen Young Lions Finlandin mediasuunnittelukilpailun tuomaristossa. En ymmärrä, miksi raatiin oli pyydetty tällainen media-alaa tuntematon mainosmies, mutta onneksi oli. Koin tuomaroinnin aikana useita ahaa-elämyksiä.
Minulla on huono kasvomuisti. Ongelmaa ei helpota yhtään se, että suuri osa ihmisistä on kaksinaamaisia.
Ihmisille annetaan nimi, jotta heidät olisi helpompi identifioida. Sama koskee brändejä. Jotkut eivät vain osaa arvostaa nimeään.
Arkisto
- Tammikuu 2012 (1)
- Joulukuu 2011 (2)
- Marraskuu 2011 (2)
- Lokakuu 2011 (3)
- Syyskuu 2011 (8)
- Elokuu 2011 (6)
- Heinäkuu 2011 (1)
- Kesäkuu 2011 (5)
- Toukokuu 2011 (15)
- Huhtikuu 2011 (16)
- Maaliskuu 2011 (12)
- Helmikuu 2011 (6)
- Tammikuu 2011 (3)
- Joulukuu 2010 (3)
- Marraskuu 2010 (8)
- Lokakuu 2010 (11)
- Syyskuu 2010 (6)
- Elokuu 2010 (12)
- Kesäkuu 2010 (14)
- Toukokuu 2010 (12)
- Huhtikuu 2010 (15)
- Maaliskuu 2010 (13)
- Helmikuu 2010 (14)
- Tammikuu 2010 (21)
- Joulukuu 2009 (25)
- Marraskuu 2009 (23)
- Lokakuu 2009 (27)
- Syyskuu 2009 (37)
- Elokuu 2009 (35)
- Heinäkuu 2009 (12)
Kategoriat
- Arki (18)
- Asiakkaat (3)
- Filosofointia (11)
- Havainnot (29)
- Henkilökohtaista (24)
- Ikävät uutiset (2)
- Inspiraatio (7)
- Kilpailijat (1)
- Kulttuuri (3)
- Markkinointi (5)
- Oikea ajattelu (9)
- Politiikka (5)
- PR (1)
- Purnaus (2)
- Sosiaalinen media (3)
- Strategia (1)
- Tapahtumat (3)
- Trendit (2)
- Turku (1)
- Viestintä (2)
- Yhteiskunta (2)
- Zeeland Society (1)