Haluan sanoa usein viimeisen sanan. Se on liian harvoin ei.
Olen säntäillyt pari viime kuukautta kuin tuli perseen alla. 2-3 kertaa viikossa matka Helsinkiin tai Tampereelle. Paljon haastavia kirjoitustöitä ja mukavia asiakaspalavereja. Kevääseen on osunut myös poikkeuksellisen paljon uusien, potentiaalisten asiakkaiden tapaamista ja tarjousten tekoa.
Jiminy Cricket meets Alan Wake
Olen tänään parempi ihminen kuin vuosi sitten. Miksei se riitä?
Lajittelen kotitalousjätteet. Olen vaihtanut auton pienikulutukselliseen. Kuljen junalla aina kun siihen on mahdollisuus. Olen jopa vaihtanut rikkoontuneet hehkulamput vihaamiini ja heikkolaatuisiin energiasäästölamppuihin. Hiilijalkani on pari numeroa pienempi kuin vuosi-pari sitten.
Kaikesta en ole kuitenkaan tinkinyt. Haluan tavata ihmiset kasvotusten. Saatan kuluttaa tunnin tapaamisen vuoksi moninkertaisen ajan matkustamiseen.
Marmai referoi tänään Marc Brownsteinin Advertising Agessa ilmestynyttä kolumnia, jossa hän arveli, että markkinointiviestintämarkkinoilla on alkamassa pienten pelureiden aika.
Imelda Marcosilla kerrottiin aikanaan olleen yli 3000 paria kenkiä. Kokoelmani on vaatimattomampi ja pysyykin sellaisena, mikäli suomalaiset kauppiaat saavat tunkea lusikkansa loaferiini.
Sain tartunnan kevään lakkoaallosta. Haluan enemmän. Haluan kaiken, mitä minulle kuuluu. Haluan kaiken.
Janoan lisää. Minulla on kova nälkä kirjoittaa. Olen valmis työtaisteluun. Pitää valita oikea puoli. Olen kaksinaamainen liero. Olen kapitalisti-työnantaja, mutta olen myös työntekijä. Kateeksi ei käy Esa Lonkaa, mikäli hän joutuu sovitella minua.
Interrail-sukupolven todellisuudentaju
Omien poikieni valmius aidosti kansainväliseen elämäntapaan on aivan toista kuin omani. Heidän ei kuitenkaan koska tarvitse soveltaa valmiuttaan itsetarkoituksellisesti tosikäyttöön.
Kramppiinhan se käsi menee, jos sitä mikkistatiivia puristaa viikko toisensa jälkeen. Hellittäkää nyt vähän, hyvät ihmiset.
Kulttuurishokki on melkoinen kun painaa kaukosäätimestä sunnuntai-illalla kuutosen jälkeen kolmosta. Siirtyminen American Idolista X-factoriin on kuin hyppy saunasta avantoon. Sillä erotuksella, että X-avannosta ei pääse enää lauteille lämmittelemään.
En ole koskaan lukenut yhtään Juha Seppälän kirjaa.
Seppälä taitaa olla minua kymmenisen vuotta vanhempi. Hänen isänsä ja minun isäni olivat nuoruusaikanani parhaita ystäviä. Ovat varmasti yhä, pitääpä kysyä kun soitan tänään isälleni.
EVAn tuore arvo- ja asennetutkimus ei yllättänyt minua. Olen noukkinut rusinoita pullamössösukupolvesta jo vuosia. Vuosituhannen vaihde oli vielä kulta-aikaa. Sattumia löytyy joka vuosi entistä vähemmän.
Arkisto
- Tammikuu 2012 (1)
- Joulukuu 2011 (2)
- Marraskuu 2011 (2)
- Lokakuu 2011 (3)
- Syyskuu 2011 (8)
- Elokuu 2011 (6)
- Heinäkuu 2011 (1)
- Kesäkuu 2011 (5)
- Toukokuu 2011 (15)
- Huhtikuu 2011 (16)
- Maaliskuu 2011 (12)
- Helmikuu 2011 (6)
- Tammikuu 2011 (3)
- Joulukuu 2010 (3)
- Marraskuu 2010 (8)
- Lokakuu 2010 (11)
- Syyskuu 2010 (6)
- Elokuu 2010 (12)
- Kesäkuu 2010 (14)
- Toukokuu 2010 (12)
- Huhtikuu 2010 (15)
- Maaliskuu 2010 (13)
- Helmikuu 2010 (14)
- Tammikuu 2010 (21)
- Joulukuu 2009 (25)
- Marraskuu 2009 (23)
- Lokakuu 2009 (27)
- Syyskuu 2009 (37)
- Elokuu 2009 (35)
- Heinäkuu 2009 (12)
Kategoriat
- Arki (18)
- Asiakkaat (3)
- Filosofointia (11)
- Havainnot (29)
- Henkilökohtaista (24)
- Ikävät uutiset (2)
- Inspiraatio (7)
- Kilpailijat (1)
- Kulttuuri (3)
- Markkinointi (5)
- Oikea ajattelu (9)
- Politiikka (5)
- PR (1)
- Purnaus (2)
- Sosiaalinen media (3)
- Strategia (1)
- Tapahtumat (3)
- Trendit (2)
- Turku (1)
- Viestintä (2)
- Yhteiskunta (2)
- Zeeland Society (1)