Eilen illalla vietimme vaihto-oppilaamme Anzelin pienimuotoisia läksiäisiä. Hän lähtee takaisin kotiin Etelä-Afrikkaan sunnuntaina. Hänen toinen isäntäperheensä – johon tutuistuimme vasta tänä syksynä - oli meillä illastamassa kun puhe kääntyi ruokapöydässä omiin vaihtarikokemuksiin. Vaimoni kertoi olleensa vuoden 84 Pennsylvaniassa, pikkukaupungissa Lancasterin lähellä. Toisen perheen äiti sanoi, että onpa sattuma, olin samalla seudulla vuoden 83.
Suora lainaus maanantain Iltalehdestä:
” Samuli Edelmann on onnistunut vangitsemaan tästä ajasta jotain olennaista, sillä tuomiokirkossa on sunnuntai-iltana lähes maaginen tunnelma. Pimeässä salissa vain neljä kynttilää luo lohtua”
”Konsertti on houkutellut paikalle myös teatteriohjaaja Kalle Holmbergin. Mistä Edelmannin virsien suosio kertoo?
- Hätä on suuri, Holmberg vastaa lyhyesti”
Joulu meni mainiosti ja monikansallisesti. Joulupöytämme ympärillä kirmasi ihmisiä ja koiria neljästä eri maasta ja juttua piisasi. Mukavaa oli, todella. Lähdimme polttelemaan joululammasta perheemme ja etäläafrikkalaisen vaihto-oppilaamme Anzelin kanssa Pälkäneelle Sappeen hiihtokeskukseen. Paikka oli meille tuntematon, mutta kolmen päivän miniloma oli erittäin positiivinen kokemus. Rinteistä oli auki vasta vain yksi, mutta se oli loistavassa kunnossa, majoitus oli ensiluokkainen, samoin ravintolat ja palvelu. Suosittelen.
1. Ota yksi arkinen askare. 2. Valitse toiminta, jonka määrä on pysynyt ennallaan tai lisääntynyt. 3. Liitä asiaan sana "vielä". 4. Kirjoita tuhkaotsikko. Harjoituksia: "Ostaminen sujuu _____ teineiltä." "Lompakossa on _____ rahaa." "Auton ajaminen on _____ helppoa." "Ruoka maistuu _____ suomalaisille." "Minulla on _____ töitä."
Kun ympärillä on liikaa Yes-miehiä
Vielä puolitoista päivää töitä kunnes voi rauhoittua joululomalle. Ehkä joulupukki tuo perinteisesti muutaman lukulahjan, mutta kiireisen syksyn jäljiltä odotan poikkeuksellisella innolla joulun tuomaa mahdollisuutta madaltaa lattialle kasautunutta luettavien kirjojen kasaa. Huojuvan pinon neljä päällimmäistä (tilanne 21.12.) ovat:
Suutarin lapsella ei ole kenkiä*, sanotaan. Ehkä samasta syystä mainostoimistot eivät panosta omaan markkinointiinsa. Energia hupenee asiakkaiden haasteiden ratkaisemisen. Olemme syyllistyneet itsekin tähän saamattomuuteen.
Kun kesän jälkeen makrotaloudessa alkoi näkyä viilentymistä, myös Zeelandissa alettiin elää omien oppien mukaan. Päätimme todella panostaa omaan markkinointiimme. Tulokset ovat olleet mahtavia.
Saappaat jalassa ja kännykkä taskussa
Arkisto
- Tammikuu 2012 (1)
- Joulukuu 2011 (2)
- Marraskuu 2011 (2)
- Lokakuu 2011 (3)
- Syyskuu 2011 (8)
- Elokuu 2011 (6)
- Heinäkuu 2011 (1)
- Kesäkuu 2011 (5)
- Toukokuu 2011 (15)
- Huhtikuu 2011 (16)
- Maaliskuu 2011 (12)
- Helmikuu 2011 (6)
- Tammikuu 2011 (3)
- Joulukuu 2010 (3)
- Marraskuu 2010 (8)
- Lokakuu 2010 (11)
- Syyskuu 2010 (6)
- Elokuu 2010 (12)
- Kesäkuu 2010 (14)
- Toukokuu 2010 (12)
- Huhtikuu 2010 (15)
- Maaliskuu 2010 (13)
- Helmikuu 2010 (14)
- Tammikuu 2010 (21)
- Joulukuu 2009 (25)
- Marraskuu 2009 (23)
- Lokakuu 2009 (27)
- Syyskuu 2009 (37)
- Elokuu 2009 (35)
- Heinäkuu 2009 (12)
Kategoriat
- Arki (18)
- Asiakkaat (3)
- Filosofointia (11)
- Havainnot (29)
- Henkilökohtaista (24)
- Ikävät uutiset (2)
- Inspiraatio (7)
- Kilpailijat (1)
- Kulttuuri (3)
- Markkinointi (5)
- Oikea ajattelu (9)
- Politiikka (5)
- PR (1)
- Purnaus (2)
- Sosiaalinen media (3)
- Strategia (1)
- Tapahtumat (3)
- Trendit (2)
- Turku (1)
- Viestintä (2)
- Yhteiskunta (2)
- Zeeland Society (1)