Täytin viime viikolla kunnioitettavat 45 vuotta. Kehityspsykologian uranuurtaja Erik Homburger Eriksonin mukaan ihminen kohtaa elämänkaarensa aikana kahdeksan kehityskriisiä, joiden aikana hän joutuu ratkaisemaan kehitystehtäviä. Korkeasta iästäni huolimatta minulla ei taida olla pelkoa keski-iänkriisille tyypillisestä käpertymisestä, sillä olen jumittunut leikki-ikäiselle tyypilliseen kyselykauteen.

Jo alakoulussa opetetaan, että ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä. Jos niitä ei ole lapsilla, miten niitä sitten voisi syntyä aikuisille? Uteliaisuuteni on varmasti vaikuttanut paljon uravalintaani. Copywriterinä ja toimittajana minulla on rooli, jossa tyhmienkin kysymysten tekeminen on sallittua. Yksinkertaisimpiin kysymyksiin saa usein moniselitteisimmät vastaukset.

Homburger Eriksonin mukaan keski-iässä (joka muuten on kehityskriiseistä toiseksi viimeinen!) kriisin epäonnistunut ratkaisu tuottaa itseensä käpertyneen ihmisen, jonka on vaikea välittää muista, ja josta tuntuu, ettei kukaan välitä hänestä. Tältä voi mielestäni välttyä olemalla avoin, interaktiivinen ja kyselevä. Kun kysyy muidenkin mielipiteitä, voi tehdä yhteisiä ratkaisuja. Jos jos ratkaisu on väärä, voi edes käpertyä yhdessä päätökseen vaikuttaneiden ystävien kanssa.

Kyseleminen ei ole mistään kotoisin, jos ei osaa kuunnella vastauksia. Eilen yksi hyvä työkaverini sanoi olevansa yllättänyt, kun kaiken höpöttämiseni ja kyselemiseni keskellä muistin, mitä hän oli vastannut;) Joskus muistan, joskus en. Kuunteleminen on alue, jota meidän kyselyiässä olevien tulee kehittää, sillä tyhmimpiin kysymyksiin saa viisaimmat vastaukset.

- - -

* Tyhmiä kysymyksiä ei pidä koskaan pyytää anteeksi. Tyhmiä vastauksia pitää. Suosittelen kaikille kysymyksistä ja vastauksista kiinnostuneille kesälukemiseksi mainiota Simple Questions give Brilliant Answers –kirjaa. Minulla oli osaltani ilo olla mukana avustamassa kirjan tekoa ja vastata kirjoittajien tyhmiin kysymyksiin.
 

Kirjoittanut juuso.enala 22.5.2010

0 kommenttia