Olen huono puhumaan vieraita kieliä. Lausumiseni on kohtalaisen kamalaa. Englanninopettajani sanoi lukiossa, että lausu edes yksi sana, mutta lausu se kunnolla. Jotain suomalaisen kouluopetuksen painotuksista 80-luvulla kertoo se, että kirjoitin äpättämisestäni huolimatta laudaturin kaikista vieraista kielistä.

Kielitaidon puute ei kuitenkaan estä minua puhumasta vieraita kieliä. Puhun joskus niitä jopa mielelläni. Minua ei yhtään haittaa, jos ääntämiseni on kurjaa. Se nyt vain on tapani puhua. Miksi edes yrittää keskittyä ääntämiseen jos voi keskittyä sisältöön?

Suurin osa meistä puhuu englantia vieraana kielenä. Broken english on suurempi kieli kuin Oxford english. Meistä jokainen ilmaisee itseään tavallaan. Eiväthän ihmiset puhu äidinkieltäänkään kirjakielenä, vaan murteita käyttäen. Olin viime viikolla teinien kanssa PowerParkissa Alahärmässä. Oli pikantti yksityiskohta, kun reipas laitevalvoja sanoi turvakaaria kiinnittäessään, että ”nyt kaaret tulevat alaha.”

Yhtä riemastuttavaa oli äsken todistaa kahden reilun 70-vuotiaan herrasmiehen tapaaminen Turun torikahvilassa: ”Ei sulla mitään vaivoja ole ollut?” ”Ei, jollei vanhojen koulukavereiden uteluita lasketa vaivoiksi”. Tämän smalltalkin jälkeen miehet istuivat samaan pöytään, löivät toisiaan olalle ja vasta sitten tervehtivät toisiaan.
 

Kirjoittanut juuso.enala 2.8.2010

0 kommenttia