Vaimoni amerikkalainen liiketuttava soitti maanantai-iltana kesken perhepäivällisemme. Meillä oli työpäivä päättynyt, kun hän aloitti omaansa Kaliforniassa. Soittaja kysyi puhelunsa lopuksi, että onko vaimoni jo käyttänyt häneltä viime tapaamisessa saamaansa lahjaa. Valehteli käyttäneensä. Thanks for calling. Bye, bye.

Ruokailun jälkeen avasimme mieheltä saadun, vaimoni käsilaukun pohjalle unohtuneen pienen paketin. Siellä oli kompakti askelmittari. Sain sen omakseni. Silloin kun olin vielä esimies, johtamismetodini oli management by walking around. Kävelin ympäriinsä ja höpötin työkavereitteni kanssa. Olen hyvä tämän vaativan johtamistavan molemmissa osa-alueissa;)

Yksi ystäväni sanoi, että golf-kierroksen aikana tulee huomaamattaan kävelleeksi monta kilometriä. Vastasin, että en tarvitse golfia, sillä kävelen saman matkan päivän mittaan töissä. Eilen käynnistin kokeeksi askelmittarin toimiston ovella ja suljin lähtiessäni. 8854 askelta, vaikka olin välillä puolitoista tuntia hammaslääkärissä. Eli normipäivänä yllän helposti yli 10.000 askeleen.

Jos kohtasin yhden työkaverini keskimäärin 50 askeleen välein (joka on toimisto-olosuhteissa realistinen arvio), kävelin päivän aikana 177 käytäväkohtaamiseen. Siinä oli 177 mahdollisuutta vaihtaa ajatuksia. Arvokkaita kohtaamisia, joita ei kannata jättää käyttämättä.

Mutta mikä on tarinan opetus?

Toimistopäivään kannattaa varustautua hyvillä kengillä.
 

Kirjoittanut juuso.enala 26.5.2010

2 kommenttia